Ajan kronikka
Kielessä haava,
sielu puri sanomatonta sanaa.
Nykyisyys,historia,
tulevan oletukset valheita täynnä.
Äänihuulien paikalla riekaleet,
en jaksa karjua pahaa oloa.
Nyt riittää.
Missä maa, jossa rauha asuu.
Utopia sijaitsee unelmissa,
sieltä sen löytää.
Tellus on tuhottu.
Ketkä,
ihmiset joilla puuttui järki.
Mielipuolen horinoita,
ajan siivellä.
Hulluus on vallannut elämän.
Järjettömyydestä tuli,
järjen korvike.
Surun tippa kaartaa kohti maata,
atomi höyrysti sen ennen osumista.
Ajassa ei mitään hyvää.
Veressä syyllisten sormet.
Raimo.Sa
15.12.2022
Runoja ja taidetta tekevä immeinen. Tekniikka on toinen luontoni. Runoudessa tällä hetkellä hyvin viihtyvä mies. Kuka minä olen ota selvää. Hetken kuvantaminen sanojen voimalla, niin että silmiesi taakse muodostuu pysyvä kuva. Viestejä on mukava lukea. Elämä on hetkittäistä nautintoa. Tämä aika, tuntuu kuin sanoista ei tulisi loppua ollenkaan, runous lainehtii. Valo antaa elämän. Pilvet varjostaa sielua.
2022/12/15
Ajan kronikka
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti