Törmäyksiä
Ajatuksen pomppiva hetki.
Silmissä kirkas välke,
kaamoksen keskellä toive.
Lämmin ja valoisa tuokio käsillä,
sininen hehku,
sielussa kirkkaus.
Unelma ja realiteetti törmäsivät,
molemmille vammoja.
Synkässä yössä,
valo katosi,
niin mielestä kuin silmistäkin.
Ontuen elämä,
nilkutti kohti kohtaloaan.
Aika on aina rajallinen,
sillä on hintalappu.
Raimo.Sa
22.12.2022
Runoja ja taidetta tekevä immeinen. Tekniikka on toinen luontoni. Runoudessa tällä hetkellä hyvin viihtyvä mies. Kuka minä olen ota selvää. Hetken kuvantaminen sanojen voimalla, niin että silmiesi taakse muodostuu pysyvä kuva. Viestejä on mukava lukea. Elämä on hetkittäistä nautintoa. Tämä aika, tuntuu kuin sanoista ei tulisi loppua ollenkaan, runous lainehtii. Valo antaa elämän. Pilvet varjostaa sielua.
Translate
2022/12/22
Törmäyksiä
Tunnisteet:
Arkirealismia,
Elämän sisältö,
Ihminen,
Kaamos,
Pohjoinen hetki,
Runo,
Toinen todellisuus,
Tämä aika
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti