Valo yössä
Ajan käänteinen kuva.
Hiljainen metsä,
vaimea tuuli huokailee.
Taivaalla viheltää,
maassa räjähdys.
Valopallo loimottaa kaukaisuudessa,
välähtelee voimakkaasti.
Se ei ollut supernova.
Vaan ihmisen pommi toiselle.
Tarkoitus tuhota,
hiljaa kuollut.
Mutta se joka tarttuu miekkaan,
hukkuu omaan vereen.
Historia on opettanut.
No.
Lukutaidoton kansa kun ei tiedä sitä,
tai tajua lukemaansa valhetta,
he ovat polkunsa valinneet.
Seuraavat johtajaa,
ilman kysymyksiä.
Sivistys idässä,
se on syöty pois näkyvistä.
Kalterit estää toteutusta,
antakaa pieni saha.
Raimo.Sa
12.01.2023
Runoja ja taidetta tekevä immeinen. Tekniikka on toinen luontoni. Runoudessa tällä hetkellä hyvin viihtyvä mies. Kuka minä olen ota selvää. Hetken kuvantaminen sanojen voimalla, niin että silmiesi taakse muodostuu pysyvä kuva. Viestejä on mukava lukea. Elämä on hetkittäistä nautintoa. Tämä aika, tuntuu kuin sanoista ei tulisi loppua ollenkaan, runous lainehtii. Valo antaa elämän. Pilvet varjostaa sielua.
2023/01/12
Valo yössä
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti