Maapallon tuholainen
Tuhottu luonto,
karu kuva silmissä.
Itkee kuiva silmä tuulessa.
Maanpinta kuumana polttaa,
jäljelle jääneiden jalkoja.
Pallo kelpaamaton elämälle,
pyörii avaruudessa.
Oli joskus vihreä ja rehevä,
vesi puhtaana virtasi
Tuli ihminen vei kaiken,
elämänkin tuhosi.
Ahne piru,
mikään ei riittänyt.
Ehtymätön talouskasvu,
mielen reunalla.
Päätökset sen mukaan.
Raimo.Sa
25.01.2024
Runoja ja taidetta tekevä immeinen. Tekniikka on toinen luontoni. Runoudessa tällä hetkellä hyvin viihtyvä mies. Kuka minä olen ota selvää. Hetken kuvantaminen sanojen voimalla, niin että silmiesi taakse muodostuu pysyvä kuva. Viestejä on mukava lukea. Elämä on hetkittäistä nautintoa. Tämä aika, tuntuu kuin sanoista ei tulisi loppua ollenkaan, runous lainehtii. Valo antaa elämän. Pilvet varjostaa sielua.
Translate
2024/01/25
Maapallon tuholainen
Tunnisteet:
Ahneus,
Elämän arvostukset,
Ihminen,
ihmiskunta,
Kirvelevä arki,
Kysyn vaan miksi,
Lopullista,
Luonto,
Runo,
Toinen todellisuus,
Tuhoten,
Tyhmyys
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti