Pomppivat lämmöt
Huutaa talvi.
Mystiset lämpökertoimet,
ailahteleva aika.
Sulaa lumi,
vetinen hetki.
Pyörii tuuli,
kuin karusellissä.
Osaako päättää mistä tulee,
minne menee.
Kohta suunta vakiintuu.
Pohjoisnapa hyväilee nahkamme pintaa,
tuulen olomuodossa.
Puhuri lentää.
Saavutimme pohjoisen ulottuvuuden,
ominta meille
Kylmä ihonpinta,
lämmin sydän sisällä.
Siitä meidät on tehty.
Raimo.Sa
09.01.2024

Runoja ja taidetta tekevä immeinen. Tekniikka on toinen luontoni. Runoudessa tällä hetkellä hyvin viihtyvä mies. Kuka minä olen ota selvää. Hetken kuvantaminen sanojen voimalla, niin että silmiesi taakse muodostuu pysyvä kuva. Viestejä on mukava lukea. Elämä on hetkittäistä nautintoa. Tämä aika, tuntuu kuin sanoista ei tulisi loppua ollenkaan, runous lainehtii. Valo antaa elämän. Pilvet varjostaa sielua.
Translate
2024/01/09
Pomppivat lämmöt
Tunnisteet:
Elämä itse,
Elämän sisältö,
Lumi,
Maailma muuttuu,
Mystisyys,
Pohjoinen hetki,
Runo,
Suomi,
talvi,
Tasapaino,
Tuuli,
Tämä aika
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti