Marraskuu
Kalpea aika.
Kalvakka ihminen,
vähällä energialla.
Silmään ei laskeudu valoa.
Kostean riisuttu luonto,
ympäröi kulkijan.
Ei huolta.
Kaikki on tasapainossa.
Tässä omituisessa ajassa.
Viileä huominen tulee vielä.
Toivomme.
Raimo.Sa
28.11.2025
Runoja ja taidetta tekevä immeinen. Tekniikka on toinen luontoni. Runoudessa tällä hetkellä hyvin viihtyvä mies. Kuka minä olen ota selvää. Hetken kuvantaminen sanojen voimalla, niin että silmiesi taakse muodostuu pysyvä kuva. Viestejä on mukava lukea. Elämä on hetkittäistä nautintoa. Tämä aika, tuntuu kuin sanoista ei tulisi loppua ollenkaan, runous lainehtii. Valo antaa elämän. Pilvet varjostaa sielua.
Translate
2025/11/28
Marraskuu
Tunnisteet:
Arkirealismia,
Elämää se vain on,
Himmeä valo,
hämärä,
Ihminen,
Kosteus,
Pimeys,
Pohjoinen hetki,
Runo,
talvi,
Todellisuutta,
Tämä aika,
Viileyttä
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti