Suomi tänään
Suomen luonto,
huojuu vihreänä.
Kauneus joka puolella.
Mystiset usvat laakson pohjalla.
Ankara halla niittää satoa.
Puiden välissä,
vilkahtelee rautainen tie.
Kuin verisuonet,
jotka vievät elämää,
vartalon joka sopukkaan.
Valtimot sykkivät kiivaana,
sisällä sydän terveenä.
Suomalaisuuden ytimessä.
Tumma kova tie,
on kanava pakoon jostakin,
se päättyy johonkin.
Ihmisen matka on arvaamaton,
mutkia ja risteyksiä täynnä.
Minkä suunnan valitset,
mitä sieltä löytyy.
Kaikki se on suuri mysteeri.
Emme ole ennustajia.
Olemme ihmisiä,
omilla unelmilla.
Sielussa rauha.
Lempeä tuuli puhaltaa väreillen.
Raimo.Sa
04.11.2025
Runoja ja taidetta tekevä immeinen. Tekniikka on toinen luontoni. Runoudessa tällä hetkellä hyvin viihtyvä mies. Kuka minä olen ota selvää. Hetken kuvantaminen sanojen voimalla, niin että silmiesi taakse muodostuu pysyvä kuva. Viestejä on mukava lukea. Elämä on hetkittäistä nautintoa. Tämä aika, tuntuu kuin sanoista ei tulisi loppua ollenkaan, runous lainehtii. Valo antaa elämän. Pilvet varjostaa sielua.
Translate
2025/11/04
Suomi tänään
Tunnisteet:
Arkirealismia,
Elämä itse,
Luonto,
Matka,
Mystisyys,
Pohjoinen hetki,
Runo,
Suomi,
Tämä aika,
Varjoisat polut
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti