Kuorrutettu maisema
Kirpeän kuulas,
ihoa nipistävä aamu.
Kuuralla kuorrutetut metsän puut.
Kuun viimeinen sade,
valaisee hennolla valolla.
Lumisen maiseman.
Narahrava askel.
Ihmisen kävellessä,
kapeaa polkua pitkin.
Pohjoinen hetki,
näyttää kauneutensa.
Osaamme jopa nauttia siitä.
Tämä on se paikka,
jossa sielumme elää.
Raimo.Sa
06.02.2026
Runoja ja taidetta tekevä immeinen. Tekniikka on toinen luontoni. Runoudessa tällä hetkellä hyvin viihtyvä mies. Kuka minä olen ota selvää. Hetken kuvantaminen sanojen voimalla, niin että silmiesi taakse muodostuu pysyvä kuva. Viestejä on mukava lukea. Elämä on hetkittäistä nautintoa. Tämä aika, tuntuu kuin sanoista ei tulisi loppua ollenkaan, runous lainehtii. Valo antaa elämän. Pilvet varjostaa sielua.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kirpeyttä. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kirpeyttä. Näytä kaikki tekstit
2026/02/06
Kuorrutettu maisema
2025/01/10
Valkoinen polku
Valkoinen polku
Vain valkoinen polku.
Kirpeä sää,
kylmä narahdus joka askeleella.
Kuulas oli hengitys,
vieno höyry nousi kohti korkeuksia.
Tuuli kääntyi,
puhaltamaan pohjoisesta.
Sinun mielesi tiesi,
minne mennä.
Niin monta kertaa,
olit siitä kulkenut.
Tuttu tie.
Olet elänyt täällä.
Raimo.Sa
10.01.2025
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)