Elämän polulla

Elämän polulla

Laahustaen tietä elämän,
välillä loikkien joskus hitaammin.

Matkan tuoksuja nuuhkien.

Tie pitkä ehkä, kuka tietää.

Jospa se on lyhyt, mitäs sitten.

Toivotaan niin toivotaan,
että elämän täyteinen ainakin olisi,
eloni matka täällä.

Paljon nähdä saan kokea onnea,
autuutta ehkä suruakin,
mutta elämää sekin on.

Elon päivinä ihanina,
päivän paisteessa kävellen.

Aistini terävinä,
havannoin ympärillä olevaa maailmaa.

Siitä kirjoitan taitoni rajapinnalla.

Välillä tippuen, mutta aina ylös nousen ja jatkan vaan.

Loikkien metsän välistä aukealle,
jossa aurinko lämmittää, Ruhoani kankeaa.


R.S
26.2.2008

Halaus

Halaus

Voima läheisyyden.

Kaiken anteeksiantava,
rakastettava halaus.

Aidoilla tunteilla ladattu
rakkauden purkaus.

Hellä hetki pienessä maailmassa.

Kukkakimppu kädessä,
odottamassa kultaansa.

Ajankulun unohtaneena,
kenkäänsä siirrellen.

Maailma kaikonneena
ympäriltäni.

Kirkastuen silmä,
leiskuten katse näkee.

Hänet.



R.S
12.2.2008

Avanto

Avanto

Rosoiset reunat,
koristaa aukkoa järven kannen.

Talven kylmyys.

Puhaltaa puuskina
vasten kasvojani.

Vesi pienellä laineella,
aukossa väreilee.

Lihani sinne upotan
veteen viileään.

Kirvoittavan virkistävään.

Vereni liikkeelle
syöksyen kohti pintaa ihon.

Rakkaudesta kylmään
nautin kellua.

Hiljaisuus ei mitään,
itseni ja maailmankaikkeus.

Liityn saumattomasti
maan yhteyteen.

Tunnen liikkeet virtaavan veden.

Huokaisee planeetta,
kuulen sen sieluni korvilla.

Lämpöisyys ympäröi minuutta.

Uppoudun veteen.

Nautin.

Tyhjyydessä minuus ja luonto,
herkuttelen tunteella.

Ajatukset ja minä.

Aika ei kulu,
sitä on loputtomiin.

Vesi on kuumaa
se lämmittää.

Jään päällä pakkanen paukkuu,
vihmoo kylmä tuuli.

Takaisinko kellumaan.

Autuuteen.

R.S
17.01.2008

Elossa

Elossa

Elän elämääni.

Elämättä elävänä.

Elossa elävässä elämässä.

Elämää elossaolevassa
elävässä eliössä.

Elossa elävä elämä,
eloaan elää.

R.S
11.01.2008

Armoton

Armoton

Kirjainta taivutan

Sanan käännän kuin haluan
Taivutan sen solmuun.

Riimittelen tai en.
Rikon lauseen.

Silmissäni loistaa aurinko.
luovuus

Kuuma se on
polttaa reijän taivaan kanteen.

Sieluni palo voimakas on

Kuumempi kuin taivaankappale
Hohtavan kirkas.

Aurinko.

Voiko katseeni tuhota kaiken.
tiedä en.

Kukaan kurkistanut ei ole
syvälle minuun.

Nähnyt sinne
missä minuus.

Piilossa pidän sieluain.

Kivipaaden, raskaan alle
olen säilönyt sen.

Ikuisiksi ajoiksi piiloon
tiedä en.

Ehkä joskus

Avaudun.


R.S
29.10.2007

Heinä

Heinä

Hento heinä taipuneena,
vesipisaran painosta.

Maata viistäen.

Alla sen, etana
hitaasti kiiruhtaa
Kiire sillä on.

Suojaan ehkä
matka etene ei.

Kostea heinä hidastaa.

Elämä kiinni nopeudesta
saaliina vaiko ei.

Ohi kiiruhtaa kuoriainen
vauhti huimaa
kuin etananalla.

Hetken kestää elämä sen
aika ikuisuus etanalle.

Meille hetki vain.

Kumpana olla haluaisin
mietin.

Pitkään tuumaan, ajattelen.

Tälläisenä kai olla pitää.

Kirjoitella kauneudesta.

R.S
09.10.2007

Perholla

Perholla

Vavan värähdys,

ilmassa viuhuva siima ääntelee.

Kosken pauhu veden pyörteet 
hurjimukset ja kaikki.

Kuuleeko perhomies mitään, ei , 
keskittyminen täydellistä

ainoastaan vapa, käsi, siima, 
lentävä perho

ja vakaa katse seuraa vieheen liikkeitä, 
koko ajan. 

R.S
15.08.2005

Jäljet kuutamossa

Jäljet kuutamossa

Hiljaisuus

Lumisella metsätaipaleella,
kuun valaisemalla pinnalla.

Yksinäisen jäniksen jäljet
pieninä kiemurtelee.

Ääntä ei kuulu.

Hiljaisuus.

R.S
24.01.2004

Koskikara

Koskikara


Osittain jäätyneen,
kosken partaalla.

Vesi höyryää,
pakkas aamuna.

Jään reunalla,
koskikara villisti hyppelee.

Välillä sukeltaen,
hyiseen koskeen.

Löytääkö se ravintoa ehkä,
en tiedä.

Iloista touhua näyttää riittävän.

Hyisessä koskessa.

R.S
06.01.2005

Jääkenttä

Jääkenttä

Jääkenttä hiljainen,
ääretön.

Avara luonto kutsuu huutaen.

Sanatonta metsämiestä
hän kuulee kaiken.


R.S
14.2.2003

Kirkkaus

Kirkkaus

Aurinko kimaltelee pisteinä,
hohtavan hangen pinnalla,

Kirkkaus sen,
silmiä häikäisee.

Mutta,
siitä huolimatta

Lämpöisyys.

Kevään tuulen,
mukana tulee.

Kuiskien.


R.S
18.03.2003

Pahuus

Pahuus

Paha meissä.

Missä se on.

Kuka istuttanut,
pahuuden siemenen,
meihin ihmisiin.

Kitkin sen pois,
kun rääkäisin tässä,
maailmassa.

Synnyin viattomana.

Ehkä.

Jatkoin siitä,
mitään en muuttanut,
minässä.

Yksinäiseltä elo,
joskus tuntuu,
kuin olisin ainoa,
ajatuksieni kanssa.

Kaikki muut,
rahan perässä.

Tavoittelemassa omaa etua,
valtaa lisää.

Miksi ,mitä se hyödyttää.

Kaikki on katoavaista,
mitään emme matkalle,
mukaan saa.

Jää kaikki se jälkeemme,
tulevien polvien,
tappelun kohteeksi.

Veri lentää kun ei vielä,
multaa päälle saatu.

Perinnön jako karmea,
alkanut on.

Pahuus.

Meissä.


R.S
30.04.2000

Sydäntalvi

Sydäntalvi

Kuurainen puu,
pakkasta.

Routa syvällä,
Sydäntalvi.

Suomen luonto,

Osittain koskematon
näyttää parhaimpansa.

Pieni talitiainen

Nopeasti liikkuen etsii ruokaa,

Joku laittanut maittavan talipallon ,
herkkua parasta.

Lie se pienen linnun mielestä.


R.S
09.02.2002

Talvi

Talvi

Lumi hiutaleet
hiljalleen leijuvat.

Alhaalla roikkuu,
pilvikatto tummana.

Maan pinta täyttyy
valkoisesta lumesta.

Kylmästä ja kauniista.

Sini hohteisesta.

Seesteinen kaamos,
pimeään vaippaan,
kietoo kaiken.


R.S
16.2.1998

Pienuus

Pienuus

Pieni ihminen,
suuressa maailmassa.

Kaikkiin suuntiin,
tiet auki, minne menen.

Eksynyt, 
joko olen.

Kai joku suunnan näyttää.

Vaiko ajelehdin,
sinne tänne poukkoillen,
vailla päämäärää.

Lastuna veden pinnalla.

Keikkuen keveänä,
pärskeiden keskellä.

Jos vetyn läpi,
uppoan kuin raskas tukki.

Rasvaa nahassa riittävästi,
vesi läpi ei mene,
nahka riepusestani.

Kellun ,kellun.

En suostu uppoamaan.

Pärskyttelen,
kauhon,
kohti rantaa.

Elo säteilee,
valaisee minuuteni.

Kokonaan.


Raimo.Sa
30.11.1995

Pakkasaamu

Pakkasaamu

Pakkasaamu,
kirpakan nipistelevä.

Pieninä viiltävinä,
tikkuina kasvoilla tuntuu,
tuuli talvinen.

Lumihiutaleet tippuvat,
hiljalleen,
leijuen.

Routaiseen jäätyneeseen maahan.

Muodostaen valkoisen,
hohtavan kannen.

Kuorrutteen korean,
viileän etäisen.

Taivaan värejä värisevän pinnan.

Hehkuvan hohdokkaan,
kylmän kauniin.

Lämpö aaltoja tehden,
sieluuni.

Kuvajaisen hehkuvan,
peilistä nään.

Tammikuun aamuna.

Sarastuksen auran,
hehkuun herkkään.

Herätä saan.


Raimo.Sa
23.01.1991

Rakkaus sylissäni

Rakkaus sylissäni



Pupilleilla suurilla katson etsien,
tuijotan ihmismassaan.

Hehkuvat hänen kasvonsa,
näen väkijoukossa.

Loistavat ne hyvyyttä, hellää rakkautta.

Käden heilahdus ja pieni moi.

Sinfonia soi sydämessäni,
kaikuna tunteilleni.

Suuni reunamilla pieni lihas,
nykii onnen nykäisyjä.

Maailmassa ei ole muuta kuin hän ja minä

Riennän kohti, puristan syleilyyn,
jonka voima kertoo tunteideni suuruuden.

Sen mitä sanoilla ei voi kertoa.

Rakkaani.



R.S
27.7.1986

Se on rakkautta

Se on rakkautta


Kostuneet silmät, katsovat hellästi minuun.

Viivähdän hänen ajatuksissaan pienen hetken.

Antaa sanoa mitä sanottavaa minulla on.

Herkkänä kuuntelee kaiken sanomani,
vaikkei ymmärtäisi kuin osan.

Tekee toiveitteni mukaan, hammasta purren.

Rakkauden ilmapallo suurenee joka päivä.

Saan antaa takaisin suurta rakkautta myös hänelle.

Olla hänen arvoisensa.


R.S
12.3.1985

Joutsen

Joutsen

Lammen tyynellä pinnalla.

Pinta väreilee,
ylväs valkoinen joutsen.

Siiven kärki pintaa hipoen,
kaartaa kohti veden pintaa.




R.S
24.01.2006

Tuuli

Tuuli


Tuuli puhaltaa vienosti ,
pinta väreilee.

Voima yllättää,
voi ylimielisen tuhota kaiken.

Se arvaamaton,
on siksi niin kiehtova tuuli.



R.S
26.7.2007

Kipu

Kipu

Kipu ja tuska jalostaa ihmistä paremmaksi.

Mitä vielä. 
Kuka näin sanoo,
hän ei ole kokenut elämässä mitään. 

Se alistaa vahvimmankin luonteen,
iskee kuin lekalla molemmille korville.

Laittaa ihmisen hyvin hiljaiseksi ja nöyräksi.

Arka sinusta tulee pelkäät lopulta kaikkea,
eristäydyt ,olet yksin.

Kukaan ei ymmärrä,
vaikka jotkut sanovat että tietävät mitä se on.

Mutta sitä ei voi kuvitella. 

Tuskaa ympäri vuorokauden ei hetken taukoa.

Kylmä hiki nousee pintaan.

Vartalo tärisee horkassa,
todellisuus hämärtyy. 

Se ei lopu Kipu tulee aaltoina välillä kovenee.

Oppii nauttimaan lievemmästä tuskasta.




Raimo.S
10.8.2007

Pimeys

Pimeys


Pimeys ei mitään,
varovainen valon kajo kaukana,

Tie jatkuu taival pitkä,
tietoisuus.

Aamu tulee meistä.
riippumatta olemme tai emme.

Kiva hengittää olla.


Raimo.Sa
24.01.2006

Vanha talo

Vanha talo



Hirret valittaa painoa pärekaton.

Vanhan talon nurkan kimakka narahdus.

Kiirien tuulettomassa loppukesän lämmössä.

Kimmoten kivistä kaikuna,
poukkoillen jonnekkin.

Pihan reunalla, yhtä vanha vanhus kuin talokin.

Koukkuisella selällä astellen vekkaisesti,
lyhentyneellä askeleella.

Katsellen mennyttä elämäänsä.

Muistojen kirvotessa silmäkulmaan pieninä pisaroina.

Huokaisu, ehtoopuolella jo ollaan pitkän matkaa,
sanoo vanhus.

Rukkaskäden pieni heilautus,
terve vaan ja hyvästi viimeistä kertaa.

Jaksa ei vanhus taloaan asustaa.

Kääntyy hän, tippa silmäkulmasta isonee,
hihalla hän peittää tunteensa.

Hän on mies.



R.S

13.08.2008

Tuuli syksyllä

Tuuli syksyllä





Puhuri pienoinen.

Kahisuttaa koivunlehtiä jo osittain kellastuneita,
odotellen kylmää tuulta kaukaa pohjoisesta tulevaksi.

Viilentyneessä aamussa,
haistaa syksyn kohta saapuvaksi.

Pienten lintujen laulu jo huomaamatta vähentynyt.

Kirkkaita syyspäiviä odotellessa pienen pakkasen kera.

Nautitaan vielä lämmittävästä sädekimpusta,
joka vielä maahan osuu osittain.

Mieli kirkkaana kohti talvea, loikaten.



R.S

04.09.2008

Pistävä viima

Pistävä viima



Rannalla seisten,
katseella haravoiden ulapan reunaa.

Tuulen tuiskutuksen tunnen ihollani.

Vaahtopäiden pärskeet kastelevat,
Kesällä kaikki oli toisin.

Vesi oli lämmintä ja leppeää.

Samaisessa paikassa nyt viima vihmoo.

Pisarat kuin pienet tikarit,
iskeytyvät kohti kasvoja.

Syksy jo saapunut on,
väri ei ole puista kaikonnut vielä.

Aika harmauden saapuu.

Kirkkaus pääni sisällä,
valaisee polkuani kohti kevättä.

Raimo.Sa
05.09.2008

Utuinen aamu

Utuinen aamu




Utuisen aamun harmahtava  hetki,
kietoen maan kosteaan otteeseen.

Vapauttaen värit hiljalleen näkyviin.

Auringon hajottaessa utua edestään kauas pois.

Herää luonto uuteen aamuun hohtavan vihreään,
vielä kun kerkeää ennen pakkasia.

Hehku täyttää solut voimaa täyteen.

Vereni muuttuu ruskeaksi kuin puiden rungot.

Elän luonnonsykkeen mukana tahdissa kuun kierron.

Huudan aamulle,
elän.


Raimo.Sa
08.09.2008

Puhurin keskellä

Puhurin keskellä



Hurmaava pyörteinen pohjoistuuli.

Syksyn viima meitä viileydellään hellii.

Lehtiä kasaa talojen taakse,
hajoittaen tekemänsä taas jälleen.

Iloisena peuhaten pitkin metsiä,
puhuri tuulena selkäni takana.

Tuoden mukanansa jäiset lasit,
jaloissa narisevan kuuran,
nurmen pinnalla.


Raimo.Sa
02.10.2008

Kiemurteleva puro

Kiemurteleva puro



Puiden tummuneet lehvästöt.

Varjonsa langettavat pienen puron ylle,
holvikaarena konsanaan.

Kiemurrellen verkalleen virtaava vesi.

Kuljettaa syksyn kellastamia lehtiä kohti unohdusta.

Yhden lehden jo vieneenä,
tulee uusi jatkaen matkaa kaukaisuuteen.

Voima vuodenaikojen siirtää meitä kohti tulevaisuutta,
huomenna jo tämä hetki on historiaa.


Raimo.Sa
10.09.2008

Vihreys kaikonnut

Vihreys kaikonnut



Jo aika tullut on,
puut imeneet elämän lehdistä pois.

Maan uumeniin,
piiloon meiltä.

Vaahteran lehti sahalaitainen,
kurtistunut ja vihreytensä menettänyt.

Loistaen väreillään kuin kullattu lehvästö.

Puut itseään suojanneet talven kolhuja vastaan.

Aloittaen elämänsä kukoistuksen,
keväällä uudestaan.


Raimo.Sa
01.10.2008

Kuvajainen pirstaleina

Kuvajainen pirstaleina


Kuvajainen pirstaleina
jalan alla narskahtaen,
murentuen pieniksi.

Peilin pirstaleista
kuvan nään.

Minuus tuhansina paloina,
silmiä monta tuijottamassa.

Kokoan paloja vapisevin käsin
hamuan palasia, korjaisin minäni.

Osat liittäisin itseeni,
ehjäksi tulisin eläisin.

Taistelen itsestäni.

Riivin paloja.

Lihani irroitan jaan ystäville.

Kouristuneessa nyrkissäni,
verivana hiljalleen isonee,
koskena vuolaana kohisee.

Puristan siruja kovempaa
jospa ne liittyisivät paineessa yhteen.

Tunnit valuvat kuin hiekka tiimalasin,
verkalleen jyvä kerrallaan.

Pala kerrallaan eheydyn
kasaudun jälleen.

Eläydyn elämään.

Huokaisen pitkään,
täytän kehoni.

Ilmalla jossa mukana suopursun tuoksu,
huumaavan suloisen.

Palat siruina taskussa,
kävelen eteenpäin.

Petäjän takana odottaa
side haavan.

Kaiken tyrehdyttävä.

Rakkaus.

Raimo.Sa
1.2.2008

Pilkillä

Pilkillä


Jäätä kaikkialla.

Suunnaton jääkenttä,
rantoja ei näy.

Yksin pilkkijä
valkoisella peitteellä
jäisen kylmässä.

Tunteettomassa suuruudessa.

Pieniä reikiä pintaan sen,
kairallansa tekee hän.

Narske lastuavan jään,
kirskahtelee korvaan.

Hiljaisuudessa kaikki kovana,
äänet pienetkin kuuluu.

Läpi jään kaira uppoaa
purskahtaa jää hyhmä,
vähäisen vettä pinnalle jääkentän.

Istahtaa penkille.

Monta jäälakeutta jo nähnyt
rispaantunut jakkara.

Pilkkinsä upottaa.

Reikään tummaan,
mies tuo hiljainen
elämää jo nähnyt.

Vartoo ,vartoo
liikettä ongen odotellen.

Sielu leväten,
kaiken kiireisen elämän keskellä.

Jospa tänään tulisi
saalista makiaa.

Ehkä ei sittenkään.

Kun täällä vaan olla saan.

Raimo.Sa
15.01.2008