Musta kotkankynsi,
repien taivaankannen auki.
Paljastaen elämämme sielun.
Kaikkien tummien myrskypilvien,
takana lymyää toivo.
Siintää se sinisenä,
kannatellen pumpulipilviä sylissään.
Hellästi uinuttaen uneen,
sinertävässä hetkessä.
Matkamme jatkuu,
hiljaa puhaltavan tuulen mukana.
Polkuamme viitoittaa auringon valo,
puiden välistä pilkottaen.
Jotta tietäisimme minne mennä.
Horjumatta.
R.S
27.08.2010
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti