Kirvelevä totuus

Kirvelevä totuus



Liikkumattomat huulet.

Hiljainen kuiskaus.

Kuuluu kauaksi, jos totuus on mukana.

Valhe, vaikka huutaisi kuinka kovaa,
äänihuulet ulkona, ääni käheänä.

Pysähtyy se pieneen tuulen värinään.

Siihen ei aukkoa saa,
vaikka terävällä kynnellä,
raatelisi verissä päin,
reittiä valheelle.

Myrsky peittää alleen kaiken pahuuden.

Totuus jatkaa kulkuaan, läpi maiden rajojen,
mikään ei estä, sen kuulumista.

Kaukaisuuteen,
koska totuus on puhdas.

Vaikka kirvelee,
avohaavan lailla.

Ripotellen suolaa, sielumme syvyyksiin.


R.S
29.09.2010