Mustunut taivas

Mustunut taivas



Taivaanrannan tummuneet reunat,
voimistuneet tuulet,
enteillen alkavaa myrskyn hetkeä.

Taivas, vapauttaen kaiken voimansa,
riepotellen luontoa.

Repien, raastaen,
taivutellen puut kaarelle.

Voimattomana,
vain antaen periksi vahvemmalleen.

Hetken vain kesti,
myräkkä musta.

Voimapilven kirkas tanssi.

Valaisten kaiken esityksellään.

Jälkeen sen, saapui rauha.

Puidemme siimekseen.

Ajatonta aikaa kuvastaen,
mikään ei muuttunut ole,
oli vain hetki.

Suuressa elämän janassa.

Huomenna kukaan ei muista eilistä.

R.S
08.09.2010