Upottava elämä
Elämä on kuin suo,
kostean hyllyvä.
Kaunis mutta vaarallinen,
yllättäen alta pettävä alusta.
Tuntuen loputtomalta tarpomiselta.
Askeleen upotessa,
joka kerta syvemmälle.
Matka ei etene.
Aikaa vain kuluu kauemmin.
Olisiko pitänyt valita kantatie,
ehkä olisin ollut perillä jo tänään.
Kaikki on suhteellista.
R.S
21.05.2012
Elämä on kuin suo,
kostean hyllyvä.
Kaunis mutta vaarallinen,
yllättäen alta pettävä alusta.
Tuntuen loputtomalta tarpomiselta.
Askeleen upotessa,
joka kerta syvemmälle.
Matka ei etene.
Aikaa vain kuluu kauemmin.
Olisiko pitänyt valita kantatie,
ehkä olisin ollut perillä jo tänään.
Kaikki on suhteellista.
R.S
21.05.2012
2 kommenttia:
Kaunis runo :) Näissä sun kaikissa runoissa on jotain samaa, lieneenkö kirjoitustyyli tai mikä, mutta näitä sun runojasi voi lukea monta kertaa ilman että ne menettää hohtonsa. Kauneimmat runot jotka olen lukenut niin löytyvät täältä.
Terve Virhe
Kiitos, kaunis.
On samaa, kyllä, luulen että tapani kirjoittaa, nopeasti heti kun aihe tulee mieleen. Kirjoitan vain niistä mitä tunnen omaksi aiheeksi, joskus tulee rikottua raja-aitoja.
Se ilahduttaa suuresti että runoni ei ole vain läpiluettavia höpinöitä jossa onn sanat, mutta ei asiaa sisällä. siitä olen koittanut pitää huolta että sanoma sisältyy jokaiseen teokseen. Se että sanot kauneimmat runot löytyvän täältä, hymyilen ja jatkan kirjoittamista.
Kiitos sinulle ystävä ja kauniita hetkiä elämääsi.
Lähetä kommentti