Ajan jatkumo
Valosta varjoon.
Tiiliseinän takana viileässä hetkessä.
Valopallo sykkii elämää kaukana,
sädehtien kirkkautta.
Hiostunut sieluni,
ajattelee sisäistä minuutta.
Todellisuuden rajapinta,
väreilee lämmössä.
Ajatus.
Parempi elämä tulevaisuudessa.
Jos aika antaa armoa,
minuuden olla täällä vielä tovin.
Raimo.Sa
28.05.2020
Runoja ja taidetta tekevä immeinen. Tekniikka on toinen luontoni. Runoudessa tällä hetkellä hyvin viihtyvä mies. Kuka minä olen ota selvää. Hetken kuvantaminen sanojen voimalla, niin että silmiesi taakse muodostuu pysyvä kuva. Viestejä on mukava lukea. Elämä on hetkittäistä nautintoa. Tämä aika, tuntuu kuin sanoista ei tulisi loppua ollenkaan, runous lainehtii. Valo antaa elämän. Pilvet varjostaa sielua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti