Todellisuuden syksy
Haava maailmassa.
Rosoinen reuna,
syvä rotko unohduksen syvyys.
Haavoitettu minuus,
kärsinyt vartalo.
Hukattu elämä,
mahdollisuus tai tuho.
Laiturin alla piilossa,
hyväilevä kylmä vesi,
todellisuuden huuhtelija.
Pysähtynyt veri,
syksyn ankeuden edessä pilivipeitto.
Repeytymästä viiltävä kirkas valo.
Polvistunut nöyrä,
löysä nivelside irtoaa.
Unelmien todellisuus,
leikkaantui raadollisella tavalla kahtia.
Kansakunta molemmin puolin aitaa.
Suru ja ilo,
käy kisaa menetetyistä sieluista.
Ei mitään maahan laitettavaa.
Kostea pelto,
kylmä ja itkee.
Kohtalo olla ilman unelmia.
Raimo.Sa
07.10.2020
Runoja ja taidetta tekevä immeinen. Tekniikka on toinen luontoni. Runoudessa tällä hetkellä hyvin viihtyvä mies. Kuka minä olen ota selvää. Hetken kuvantaminen sanojen voimalla, niin että silmiesi taakse muodostuu pysyvä kuva. Viestejä on mukava lukea. Elämä on hetkittäistä nautintoa. Tämä aika, tuntuu kuin sanoista ei tulisi loppua ollenkaan, runous lainehtii. Valo antaa elämän. Pilvet varjostaa sielua.
2020/10/07
Todellisuuden syksy
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti