Kostuneet myrskyssä
Myrskytuuli kanssamme,
tuulen reunaa kierrellen.
Mustasta pilvestä pisarat,
joukkopakona pirskotellen taivaan voimaa.
Ärjyvä tuuli heitellen,
hautamme hiekkaan kosteutta.
Jottemme kuivuisi kokonaan ja jaksaisimme kasvattaa,
kukkasia ihmisten iloksi.
Olisi mukavampi kävellä päällämme,
pehmeässä nurmessa.
Tummien pilvien mentyä jo taivaanrannan taakse.
Auringon säteet lämmittäessä jo rintaamme.
Meillä lämmin joillakin kylmä.
R.S
17.03.2010
Runoja ja taidetta tekevä immeinen. Tekniikka on toinen luontoni. Runoudessa tällä hetkellä hyvin viihtyvä mies. Kuka minä olen ota selvää. Hetken kuvantaminen sanojen voimalla, niin että silmiesi taakse muodostuu pysyvä kuva. Viestejä on mukava lukea. Elämä on hetkittäistä nautintoa. Tämä aika, tuntuu kuin sanoista ei tulisi loppua ollenkaan, runous lainehtii. Valo antaa elämän. Pilvet varjostaa sielua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti