Vaivalloinen matka

Vaivalloinen matka




Sairauden heikentämä vartalo,
liikkuen heikosti.

Kivusta älähtäen,
tuskan kostuttama silmänkulma kiiluen.

Raahautuen kiven alle piiloon.

Katseiden ulottumattomiin,
hiljaa nyykyttämään, jos ei enään huomenna.

Silmäni katsoisikaan kohti aamun sarastusta.

Toisiko iltausva mukanaan parannuksen,
parantavan nektarin saisin huulilleni nostaa,
voimani se palauttaisi.

Silmiini timanttisen kiillon toisi takaisin,
hukannut sen olen jonnekkin.

Elämän merellä soutaessani,
toinen airo hukassa.

R.S
03.03.2010