Sulava maailmamme
Räystään reunalla roikkuva lumipatja,
painovoimaa uhmaten,
holvikaarena kulkumme yllä.
Kiinteytensä menettäen,
juoksevaan muotoon muuttuen.
Luonnon mysteerit taas voimissaan,
pallossa kirkkaassa voimia paljon.
Sulattaa kylmyys pois.
Lempeän etelätuulen,
hivellessä lihojani luiden päällä.
Mieleni hyrisee, kevään koittaessa.
Talven niska on katkennut.
Auringon sädettä silmäni etsivät,
sarastuksen ensi hetkessä.
Tässä hetkessä on hyvä olla.
Hymyilen aamulle.
R.S
31.03.2010
Räystään reunalla roikkuva lumipatja,
painovoimaa uhmaten,
holvikaarena kulkumme yllä.
Kiinteytensä menettäen,
juoksevaan muotoon muuttuen.
Luonnon mysteerit taas voimissaan,
pallossa kirkkaassa voimia paljon.
Sulattaa kylmyys pois.
Lempeän etelätuulen,
hivellessä lihojani luiden päällä.
Mieleni hyrisee, kevään koittaessa.
Talven niska on katkennut.
Auringon sädettä silmäni etsivät,
sarastuksen ensi hetkessä.
Tässä hetkessä on hyvä olla.
Hymyilen aamulle.
R.S
31.03.2010
2 kommenttia:
Kiitos kauniista sanoistasi. Revin niistä hymyn huulilleni ja yritän pitää siitä kiinni. ♥
Kiitos Kelvoton kommenntistasi.
Hymy kaunistaa ja kaikki vastaantulijat ihmettelevät mitä on sinulle tapahtunut, kun on suu korvissa ... Onnellisena pääsiäiseen.
Huomenna on ihana päivä.
Lähetä kommentti