Jo on aika
Niitty viileänä huutaa.
Missä hitto on lumeni mun.
Viima kylmä hivelee,
maan pintaa.
Peittoa valkoista,
heinä haluaa päällensä.
Nyt eikä ensivuonna.
Raimo.Sa
24.11.2020
Runoja ja taidetta tekevä immeinen. Tekniikka on toinen luontoni. Runoudessa tällä hetkellä hyvin viihtyvä mies. Kuka minä olen ota selvää. Hetken kuvantaminen sanojen voimalla, niin että silmiesi taakse muodostuu pysyvä kuva. Viestejä on mukava lukea. Elämä on hetkittäistä nautintoa. Tämä aika, tuntuu kuin sanoista ei tulisi loppua ollenkaan, runous lainehtii. Valo antaa elämän. Pilvet varjostaa sielua.
Translate
2020/11/24
Jo on aika
Tunnisteet:
Epävarmuus,
Luonto,
Maailma muuttuu,
Runo,
Toinen todellisuus,
Tämä aika
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti