Kylmä kivi
Huutajan näköinen kaiku,
kierteinen heikko ääni.
Koliseva kuiskaus,
ontossa sielussa.
Kylmä kivi halaa maata.
Yhdessä kaluttujen koivujen kanssa,
rapiseva lehtikasa jalan alla.
Hämärä tuulahdus tulevaa aikaa,
pimeys kääntyy voimavaraksi.
Alla kuutamon heijastuneen,
väreilevä polku järven yli.
Vastarannalle vieden lipuvan veneen,
ilman airoja.
Mystisyys imaisi toiseen todellisuuteen,
pimeydessä hapuilevan kulkijan.
Raimo.Sa
06.11.2020
Runoja ja taidetta tekevä immeinen. Tekniikka on toinen luontoni. Runoudessa tällä hetkellä hyvin viihtyvä mies. Kuka minä olen ota selvää. Hetken kuvantaminen sanojen voimalla, niin että silmiesi taakse muodostuu pysyvä kuva. Viestejä on mukava lukea. Elämä on hetkittäistä nautintoa. Tämä aika, tuntuu kuin sanoista ei tulisi loppua ollenkaan, runous lainehtii. Valo antaa elämän. Pilvet varjostaa sielua.
2020/11/06
Kylmä kivi
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti