Aamulla

Aamulla

Yön tummuus,
vaihtuu utuiseen hämärään.

Taivaanrannassa pilkottaa,
valoa oranssia.

Aamun sarastus hiipii hiljalleen,
kuin varkain se tavoittaa,
puiden latvat.

Säteet valaisee,
rungot vaalean koivun.

Hetki hetkeltä,
hämäryys loittonee.

Pakenee loikkien,
karkuun.

Valo tunkeutuu kaikkialle.

Hohtaa kirkkautta,
valkoinen lumipeite.

Koski vielä vapaana,
jää ei ole sitä kahlinnut.

Pärskeet sen, rakentaneet,
kuurapinnan, oksille puiden.

Satumainen näkymä hellii,
väsyneitä silmiä.

Välillä sattuu,
niin korea on näkymä.

Hohtavan kirkkauden.

Elvyttävä voima iskeytyy,
tuhansina voltteina
läpi kehon.

R.S
14.01.2008