Tuulena
Tuuli takana tuivertavi,
puhurina ponnistellen.
Tuiskuten tullen minuksi.
Elän tuulen lailla,
kiertelen metsät,
ohitan kaupungit korkealta.
Kovaa pyörittelen,
olen voimakas samalla hento,
särkyvä kristalli.
Tuulen vireenä värisyttäen lammen pintaa,
petäjää taivuttelen,
mielin määrin voimalla myrskyn.
Seestyn, henkäisen pitkän huokauksen
keräten voimia seuraavaan puhuriin.
Voimistuen voimaksi
mahdottomaksi hallita.
Tuuliviiriä heilutan
pannen sen sekaisin.
Illan hiipuessa vaivun tervaskannon koloon
lepoon hetkisen.
Tervan tuoksun tarttuessa
tuulen reunaan.
Levitellen aamulla tuoksua tervaksen,
sinne tänne pyörähdellen.
Laittaen kulkijoiden tukat sekaisin.
Nautinolla kirmaisen kohti taivaita.
Syöksykierteellä alas vinhaan,
tullen pyörremyrskynä takaisin.
Tuulena minä.
Raimo.Sa
04.02.2008
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti