Sumu töyräällä
Kosken usvaan suruvaippa,
kietoutuu harsoon utuiseen.
Rantaa toista ei näy,
piilossa lie.
Veden virtaus sävelinä soi,
korvissa maattoman kulkijan.
Kohina sielussa,sulosointuja.
Jäätynyt rantatöyräs,
pakkaskuuran kuorruttama,
rapisten murenee alla jalan.
Askel keveänä, ajatus lennokkaana,
mielen ylennys kohti aamua.
Elämän nesteet vuolaana virtaavat,
kilvan aamun autereisen.
Hehkun taivaanrannan nään,
hekumoin aamusta uudesta.
Sulaneen maan tuoksut,
tunkeutuvat syvälle minuun.
Pärskeet kosken imeytyvät sisälle,
muokkaavat rakkauttani luontoon,
hengitän luonnon tahtiin.
Lintujen laulujen sinfonia tavoittaa,
sävelet kaikuvat korvissani vielä pitkään.
Jatkan matkaani kevein mielin.
Ei paina taakat hartioilla,
ravistelen murheet kosken vietäväksi.
R.S
05.02.2008
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti