Hetki onnen
Hetken odottamalla,
ehkä huomaat ohi kiitävän onnen.
Silmäkulmastasi.
R.S
16.11.2009
Runoja ja taidetta tekevä immeinen. Tekniikka on toinen luontoni. Runoudessa tällä hetkellä hyvin viihtyvä mies. Kuka minä olen ota selvää. Hetken kuvantaminen sanojen voimalla, niin että silmiesi taakse muodostuu pysyvä kuva. Viestejä on mukava lukea. Elämä on hetkittäistä nautintoa. Tämä aika, tuntuu kuin sanoista ei tulisi loppua ollenkaan, runous lainehtii. Valo antaa elämän. Pilvet varjostaa sielua.
2009/11/16
Aidot asiat
Aidot asiat
Aidoin asia maailmassa,
karskilla miehellä,
liikutuksen kyynel silmäkulmassa.
R.S
12.11.2009
Aidoin asia maailmassa,
karskilla miehellä,
liikutuksen kyynel silmäkulmassa.
R.S
12.11.2009
2009/11/04
Rakkauden pulma
Rakkauden pulma
Rakkauden pulma.
Pitääkö tunteet sisällä,
vaiko avaa sydämensä tunteille alttiiksi.
Valmiina haavoittumaan.
R.S
29.10.2009
Rakkauden pulma.
Pitääkö tunteet sisällä,
vaiko avaa sydämensä tunteille alttiiksi.
Valmiina haavoittumaan.
R.S
29.10.2009
Elämän mietteet
Elämän mietteet
Mieti mieti ihmispolo,
ajatuksesi itseesi käännä,
mikä tärkeää, mikä ei.
Tutki sielusi synkkyydet,
kaiva esille ilot elämän.
Ala hengittämään.
R.S
28.10.2009
Mieti mieti ihmispolo,
ajatuksesi itseesi käännä,
mikä tärkeää, mikä ei.
Tutki sielusi synkkyydet,
kaiva esille ilot elämän.
Ala hengittämään.
R.S
28.10.2009
Rakkautta rakkautta
Rakkautta rakkautta
Rakkaus tulee ja menee,
mutta elämä kulkee omaa vauhtiaan.
R.S
27.10.2009
Rakkaus tulee ja menee,
mutta elämä kulkee omaa vauhtiaan.
R.S
27.10.2009
2009/11/03
Intohimon syli
Intohimon syli
Kaksi syliä sulkeutuneena,
intohimon pyörteisiin.
Valo ei vartaloiden välistä paista,
mahdu ei ilmaa väliinsä heidän.
Rakkaus on rakastamista varten.
Hetket hellyyden muistamista varten,
vielä tulee hetki jolloin ei käsi toisen vartalolle taivu.
Muistoihin aika vaipua jo silloin on.
R.S
13.10.2009
Kaksi syliä sulkeutuneena,
intohimon pyörteisiin.
Valo ei vartaloiden välistä paista,
mahdu ei ilmaa väliinsä heidän.
Rakkaus on rakastamista varten.
Hetket hellyyden muistamista varten,
vielä tulee hetki jolloin ei käsi toisen vartalolle taivu.
Muistoihin aika vaipua jo silloin on.
R.S
13.10.2009
Kohmeinen ruoho
Kohmeinen ruoho
Syysviiman kylmettämä ruoho,
orpona kylmyydessä.
Vahvana kiirii ääni sen,
katketen rapsahtaen poikki.
Tuulen taivuttaessa hentoa vartta.
Kohmeisena viimeiset hetket.
Peittyen valkoiseen kuorrutukseen.
Unohdettuna mutta uudistuen jälleen.
R.S
09.10.2009
Syysviiman kylmettämä ruoho,
orpona kylmyydessä.
Vahvana kiirii ääni sen,
katketen rapsahtaen poikki.
Tuulen taivuttaessa hentoa vartta.
Kohmeisena viimeiset hetket.
Peittyen valkoiseen kuorrutukseen.
Unohdettuna mutta uudistuen jälleen.
R.S
09.10.2009
Raakaa totuutta
Raakaa totuutta
Vallan kahvassa roikkuvat ihmiset,
silmänsä savella sotkeneet,
eivät näe tornistaan kuinka kansa kärsii.
Himossa omistuksen ja vallan omahyväisen.
Pupillit kääntyneet katsomaan kohti omia aivoja,
nähden halunsa valtaan ja maalliseen vaurauteen.
Ovatkohan he edes ihmisiä päällä maan,
sydämettömänä syntyneet.
Kahmien isolla lapiolla itselleen kaiken,
minkä näkevät.
Mistään välittämättä,
tuskaa taakse jättäen.
R.S
02.10.2009
Vallan kahvassa roikkuvat ihmiset,
silmänsä savella sotkeneet,
eivät näe tornistaan kuinka kansa kärsii.
Himossa omistuksen ja vallan omahyväisen.
Pupillit kääntyneet katsomaan kohti omia aivoja,
nähden halunsa valtaan ja maalliseen vaurauteen.
Ovatkohan he edes ihmisiä päällä maan,
sydämettömänä syntyneet.
Kahmien isolla lapiolla itselleen kaiken,
minkä näkevät.
Mistään välittämättä,
tuskaa taakse jättäen.
R.S
02.10.2009
Yksinäinen piha
Yksinäinen piha
Aitan ovi jo tovin hiljaa,
kukaan kulkenut siitä lie,
ruosteessa saranat sen.
Pihapolussa jo heinä kasvaneena.
Jalkoja vanhusten siinä ei astella taida.
Hiljaisuus.
Hiljaisuus.
Pihapiirissä autiossa,
vain huokaa,
tuuli yksinäinen vailla ystävää.
Niityllä niittäjää ei näy,
kaikki lähteneet kuin,
syysmuutossa linnut etelään.
Vain tyhjyys vastaan tulee.
R.S
22.09.2009
Aitan ovi jo tovin hiljaa,
kukaan kulkenut siitä lie,
ruosteessa saranat sen.
Pihapolussa jo heinä kasvaneena.
Jalkoja vanhusten siinä ei astella taida.
Hiljaisuus.
Hiljaisuus.
Pihapiirissä autiossa,
vain huokaa,
tuuli yksinäinen vailla ystävää.
Niityllä niittäjää ei näy,
kaikki lähteneet kuin,
syysmuutossa linnut etelään.
Vain tyhjyys vastaan tulee.
R.S
22.09.2009
Tuulen elämää
Tuulen elämää
Tuuli tuulen reunaa kurittaen,
repien pilviä hajalle.
Taivaanrannan reunamilla,
myrskypilvet odottaen,
tummana ja uhkaavana aikaansa.
Aika tulla,
tuhota kaikki eteensä tuleva.
Voimapilven pullistellessa tuhonsa äärinmmilleen.
Taipuva mänty uhmaten tuulta,
runko valittaen.
Ottaa nöyränä vastaan voimat myrskyrintaman.
Ei katkea se kestää kaiken,
oppinut se on ajan mittaan.
Joustaen koittaa huominen,
vahvistaen varttansa tulevaan.
R.S
21.09.2009
Tuuli tuulen reunaa kurittaen,
repien pilviä hajalle.
Taivaanrannan reunamilla,
myrskypilvet odottaen,
tummana ja uhkaavana aikaansa.
Aika tulla,
tuhota kaikki eteensä tuleva.
Voimapilven pullistellessa tuhonsa äärinmmilleen.
Taipuva mänty uhmaten tuulta,
runko valittaen.
Ottaa nöyränä vastaan voimat myrskyrintaman.
Ei katkea se kestää kaiken,
oppinut se on ajan mittaan.
Joustaen koittaa huominen,
vahvistaen varttansa tulevaan.
R.S
21.09.2009
Huokaa kostea suo
Huokaa kostea suo
Hiljaa kuiskivat suot.
Vaikeroivat vuosisatojen kosteaa elämää.
Usvaharson suojakseen vetäen,
piiloutuen maailmalta.
Tehden itsensä näkymättömäksi.
Helppo on sumuun kadota,
tehden itsestään henkiolennon.
Leijua kosteikkojen yllä,
arvokkaasti lipuen.
Aamun sarastus repii ja raastaa,
valonsäde leikkurilla piilomme hajalle.
Vapauttaen uuden aamun.
R.S
18.09.2009
Hiljaa kuiskivat suot.
Vaikeroivat vuosisatojen kosteaa elämää.
Usvaharson suojakseen vetäen,
piiloutuen maailmalta.
Tehden itsensä näkymättömäksi.
Helppo on sumuun kadota,
tehden itsestään henkiolennon.
Leijua kosteikkojen yllä,
arvokkaasti lipuen.
Aamun sarastus repii ja raastaa,
valonsäde leikkurilla piilomme hajalle.
Vapauttaen uuden aamun.
R.S
18.09.2009
Syksy huutaa
Syksy huutaa
Värisevä elämän liekki, jo mailleen laskeva.
Pienellä hehkulla valaisten tummaa syysiltaa.
Puut paljaana lehtensä jo tiputtaneena,
huutaen tuskaansa.
Syysmyrskyn piiskatessa kalvakoita runkoja.
Oksat ojentuneena kohti taivaita,
kuin viimeiseen avunpyyntöön ilmojen herralta.
Armahda meidät poloiset kylmältä.
R.S
16.09.2009
Värisevä elämän liekki, jo mailleen laskeva.
Pienellä hehkulla valaisten tummaa syysiltaa.
Puut paljaana lehtensä jo tiputtaneena,
huutaen tuskaansa.
Syysmyrskyn piiskatessa kalvakoita runkoja.
Oksat ojentuneena kohti taivaita,
kuin viimeiseen avunpyyntöön ilmojen herralta.
Armahda meidät poloiset kylmältä.
R.S
16.09.2009
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)