Raakaa totuutta
Vallan kahvassa roikkuvat ihmiset,
silmänsä savella sotkeneet,
eivät näe tornistaan kuinka kansa kärsii.
Himossa omistuksen ja vallan omahyväisen.
Pupillit kääntyneet katsomaan kohti omia aivoja,
nähden halunsa valtaan ja maalliseen vaurauteen.
Ovatkohan he edes ihmisiä päällä maan,
sydämettömänä syntyneet.
Kahmien isolla lapiolla itselleen kaiken,
minkä näkevät.
Mistään välittämättä,
tuskaa taakse jättäen.
R.S
02.10.2009
Runoja ja taidetta tekevä immeinen. Tekniikka on toinen luontoni. Runoudessa tällä hetkellä hyvin viihtyvä mies. Kuka minä olen ota selvää. Hetken kuvantaminen sanojen voimalla, niin että silmiesi taakse muodostuu pysyvä kuva. Viestejä on mukava lukea. Elämä on hetkittäistä nautintoa. Tämä aika, tuntuu kuin sanoista ei tulisi loppua ollenkaan, runous lainehtii. Valo antaa elämän. Pilvet varjostaa sielua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti