Huokaa kostea suo
Hiljaa kuiskivat suot.
Vaikeroivat vuosisatojen kosteaa elämää.
Usvaharson suojakseen vetäen,
piiloutuen maailmalta.
Tehden itsensä näkymättömäksi.
Helppo on sumuun kadota,
tehden itsestään henkiolennon.
Leijua kosteikkojen yllä,
arvokkaasti lipuen.
Aamun sarastus repii ja raastaa,
valonsäde leikkurilla piilomme hajalle.
Vapauttaen uuden aamun.
R.S
18.09.2009
Runoja ja taidetta tekevä immeinen. Tekniikka on toinen luontoni. Runoudessa tällä hetkellä hyvin viihtyvä mies. Kuka minä olen ota selvää. Hetken kuvantaminen sanojen voimalla, niin että silmiesi taakse muodostuu pysyvä kuva. Viestejä on mukava lukea. Elämä on hetkittäistä nautintoa. Tämä aika, tuntuu kuin sanoista ei tulisi loppua ollenkaan, runous lainehtii. Valo antaa elämän. Pilvet varjostaa sielua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti