Yksinäinen piha
Aitan ovi jo tovin hiljaa,
kukaan kulkenut siitä lie,
ruosteessa saranat sen.
Pihapolussa jo heinä kasvaneena.
Jalkoja vanhusten siinä ei astella taida.
Hiljaisuus.
Hiljaisuus.
Pihapiirissä autiossa,
vain huokaa,
tuuli yksinäinen vailla ystävää.
Niityllä niittäjää ei näy,
kaikki lähteneet kuin,
syysmuutossa linnut etelään.
Vain tyhjyys vastaan tulee.
R.S
22.09.2009
Runoja ja taidetta tekevä immeinen. Tekniikka on toinen luontoni. Runoudessa tällä hetkellä hyvin viihtyvä mies. Kuka minä olen ota selvää. Hetken kuvantaminen sanojen voimalla, niin että silmiesi taakse muodostuu pysyvä kuva. Viestejä on mukava lukea. Elämä on hetkittäistä nautintoa. Tämä aika, tuntuu kuin sanoista ei tulisi loppua ollenkaan, runous lainehtii. Valo antaa elämän. Pilvet varjostaa sielua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti