Syksy huutaa
Värisevä elämän liekki, jo mailleen laskeva.
Pienellä hehkulla valaisten tummaa syysiltaa.
Puut paljaana lehtensä jo tiputtaneena,
huutaen tuskaansa.
Syysmyrskyn piiskatessa kalvakoita runkoja.
Oksat ojentuneena kohti taivaita,
kuin viimeiseen avunpyyntöön ilmojen herralta.
Armahda meidät poloiset kylmältä.
R.S
16.09.2009
Runoja ja taidetta tekevä immeinen. Tekniikka on toinen luontoni. Runoudessa tällä hetkellä hyvin viihtyvä mies. Kuka minä olen ota selvää. Hetken kuvantaminen sanojen voimalla, niin että silmiesi taakse muodostuu pysyvä kuva. Viestejä on mukava lukea. Elämä on hetkittäistä nautintoa. Tämä aika, tuntuu kuin sanoista ei tulisi loppua ollenkaan, runous lainehtii. Valo antaa elämän. Pilvet varjostaa sielua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti