RS_Runot

2009/03/02

Ääni

Ääni

Pienen puron solina
osittain jäätyneessä maassa.

Linnun liverrys auringon jo lämmittämässä metsässä.
hentoja ääniä mutta kauniita.

hiljenny kuuntele,

aisti joka solulla ,ime energiaa itseesi ,
uudistu ja luo uutta sen voimalla.

R.S
28.09.2007

2009/02/27

Tuuli tunteiden

Tuuli tunteiden

Tunteiden pohjoistuulen
heiluttaessa.

Rakkautta janoavaa
tunteiden pyörremyrskyä.

Kosteaa, tuulevaa,
kipunoivaa polttavaa.

Kasisla taittuneena
lammen reunalla yksistään.

Muiden kanssa odottamassa
ihmettä suurta.

Tuuli jo kääntyisi etelästä tuulemaan
toisi mukanaan lämmön rakkauden.

Säkissään kantaisi sykkivät sydämet,
luoksemme jäiden keskelle.

Pakastettujen sielujen luo
sulattaisi meidät.

Notkeaksi kuin suvessa
hulmuava hius.

Hehkumaan laittaisi meidät,
sytyttäisi maailmaa polttavan roihun.

Tunteiden vuoristorataan.

Tuuppaisi meidät kyytiin
vauhtiin hurjaan
silmukoihin mahtaviin.

Antaisi parastaan
sitä kaipaaville.

Sydämet avoimena odottaville.

Suu nälkäisenä apposen auki.

Suuri tunne.

Huuma.

R.S
31.01.2008

Uni rannasta

Uni rannasta

Mystinen lintu lentää
yllä nummien.

Kokoa sillä paljon,
katsellen alas.

Vanha kylä kivinen,
vanhat miehet kävelevät,
verkkaan kivisiä kujia myöten.

Parkkiintuneet raihnaiset soturit,
taistelleet ikänsä vastaan,
herroja englannin.

Ylpeys kuvastuu ahavoituneissa,
kasvoissa.

Periksi ei annettu,
koskaan eikä kenellekkään.

Voima jäljellä isoissa kourissa,
vielä kerran tarvitaan heitä.

Voima pohjolan,
saapunut rannalle.

Viikingit hurjat,
sarvi kypärät päässään.

Katsellen menneeseen liitelee,
nousten korkealle,
lintu mahtava.

Käskystä ei kenenkään,
kaikki pienestä isompaan,
etsivät terää lihaa purevaa.

Huuto hirmuinen kaikuu,
vyörynä valtavana, teräs tanassa,
taistellen kotirantojen puolesta.

Omasta minuudesta, muinaisista tarinoista.

Ei milloinkaan armoa viholliselle.

Kylän väki vähenee, tappioita molemmille.

Järkälemäisesti kuin valtava kivi,
pysyy soturi taistelemassa.

Vastassa oli kuka tahansa,
kauanko kestää taistelua jatkuvaa,
niin kauan kun ylpeyttä riittää.

Soturi verinen, mutta ei lyöty.

Vahtii rantoja kotinsa.

Raimo.Sa
21.01.2008

Varastettu talvi

Syksy tuli keskelle talvea.

Rymisten saapui,
harhautti ja kamppasi sen.

Heitti silmiä päin lämpöaalolla,
Sulatti valkean hunnun ohuen.

Maa vaipui pimeyteen,
Synkkään kosteaan.

Vettä vihmoo päin näköä.

Valoa ei laisin.

Luonto vaikeroi se valittaa,
kuunnelkaa kuinka valitus
maan pinnalla lisääntyy.

Katsokaa ympärille.

Tuska maapallon suunnaton.

Tehkäämme kaikkemme,
hyväksi sinisen pallon.

Elämme täällä.

Suojelkaa itseänne.

Raimo.Sa
10.12.2007

Uni soturi

Vantterat miehet,
taistoon käy.

Joka solulla taistelija,
viimeiseen pisaraan.

Sotaisa heimo,
ylämaan nummien.

Kotikontujaan puolustaa,
herroja englannin mailtaan häätää.

Kalke teräksen,
kipinöitä lennättää,
aseiden osuessa toisiinsa,
raivoisasti kaikuu aukiolta.

Lihakset vahvat,
pitelevät viuhuvaa,
asetta terävää.

Silpovat terällä miekan,
lihaa huutavaa.

Karmeaa,
mutta tehokasta.

Taistelu kunniasta,
voitosta lyodä vihollinen,
raakana käy.

Armoton soturi,
kahdella miekalla,
taistoon käy.

Tappokoneena tehokas,
takana satoja kaltaisijaan.

Vanhan tien,
kivinen aita paljon,
nähnyt on historiaa.

Tuskaa ja kohtaloita,
osaisipa se kertoa tarinansa.

Miehet juoksevat huutaen,
karmeata ääntä pitäen,
aseet tanassa.

Kohti uhkaa.

Vihollinen odottaa peitset tanassa,
jouset valmiina.

Kuolo käy, rintamat harventuvat.

Vain raaimmat selviävät.

Aikana jolloin vain voima,
ratkaisi kuka jatkaa,
sukua ylpeää.

Miehet vahvat nuo.

R.S
15.11.2007

Uni ylämaan

Ikiaikainen vanha
suuri miekka

Calymore ylämaiden
ylpeys tuo.

Kädessäni pitelen
verinen on astalo.

Taistelussa olen

Katson puroon pieneen

Kasvot villellyt
tuijottavat.

Punainen on vesi sen
kuvajaisen nään
pinnasta sen

Kasvot tunnistettavat
silmäni moniväriset.

Vaatetus tuo outo on

Kiltti päällä hahmoni on.

Menneisyyteen mennyt olen.

Voiton juhlat alkaneet
juoma virtaa.

Lihaa pöydät notkuen

Kaltaisiani sotureita
ympärillä nuotion

Läpi yön juhlinta jatkuu

Aamun sarastaessa
taistelu jatkuu toisaalla.

Kalke aseiden
kaikuu laaksosta.

Soturi ylpeä voimakas
armoton viholliselle.

Jatkaa matkaa.

Kohti kohtaloaan.

Raimo.Sa
07.11.2007

Uni horros

Uni horros

Horroksessa unen omaisessa.

Pää märkänä,
tuskaisesti hengittäen.

Liitelen ,
leijun katson itseäni kaukaa.

Liikun hahmona vaaleana.

Usvan keskellä.

Pellon ylitän,
liidän irti maasta

Hahmoni liikkuu nopeaan.

Tuijotan ikkunasta itseäni.

Nukun rauhaisasti

Tyyneys kasvoillani
ihmetellen

Hahmo vierelläin,
pullean pyöreä

Isoäitini
jo pois mennyt,
aikoja sitten.

Hymyilee

Antaa ymmärtää
palaa maailmaan.

Tajuttavaan todellisuuteen.

Sanoja kuullut en.

Runot valmiina pöydälläni.

Käteni kirjoittanut niitä ei,
tiedä en.

Hahmoko ne teki lie.

Olisiko.

Kylmää tärisen,
horros jatkuu.

Katson peiliin pieneen,
havahdun.

Nipistän itseäni.
käsivarressa veri vana.

Hereillä olen.

R.S
30.10.2007

Uni menneisyydestä

Kaapuihin mustiin pukeutuneet.

Päänsä hupuilla peittäneet
Ringissä ympärilläni.

Olen nuotio räiskähtelen.

Äänettömät hahmot tuijottaa.
Silmät kiiluvat yössä.

Sysimustaa kaikkialla.

Valaisen äärellä minun,
loimuni loisteen
liekkini levottoman.

Hahmoja pelottavia
Hetki hiljainen.
Äänetön Ikuisuus.

Liekistä kuumasta eloisasta
muuntaudun minäksi.
Hahmotun.

Liikkuvat kohti.
Jähmetyn.

Rinki pienenee.

Hyminää kuuluu kaikkialta.

Muistuttaa se hokemista matran,
ääni voimistuu.

Kädet kohoavat,
huput valuvat pois.

Kaikki kuolleet esi-isäni
ympärilläni.

Kertomassa jotain.

Edestä kuun pilvi poistuu,
valaistuu metsä aukio tuo.

Hahmot usvaan haihtuvat.

Viestinsä jättivät.

Ymmärrän.

Raimo.Sa
17.10.2007

Usva

Aikainen aamu.

Vene puinen lipuu,
tyynen veden pintaa.

Lämmin vesi nostaa usvaa,
pinnasta metsälammen.

Sadussa tunnun liikkuvan,
Unessako olen lie.

Ei, ketään missään.

Airot pienen pärskeen,
joka vedolla tekee.

Äänetönnä muuten,
lipuu lammella kalamies.

Onget sojottavat yli laidan,
paikka löytynyt on,
pysähtyy aika, kaikki.

Ajattele ei mitään,
onkii vain,mies veneessä.

Ajatus lepää.

Rauhallisena tuijottaa kohoa,
tyynellä pinnalla.

Heilahtaa ,nyt nykii.

Saalis.

R.S
12.10.2007

2009/02/23

Tuikkuna taivaalla

Taivaalla loistan.

Tuikin himmeänä, kuin silmissä palava tuikku,
mutta polttavana.

Roikun tummassa taivaakannessa,
kynsillä kiinni etten putoa.

Katsellen alla vellovaa merta,
heijastuen aallon reunalta takaisin taivaalle.

Valaisten pimeyttä,
hehkulla auringon jälkiloisteen.

Annan pienen sädekimpun,
armosta suunnistajan silmäkulmaan.

Jotta tietäisi minne mennä.

Olen olematta.

Aurinko jos ei loista, ei minuakaan ole.

Mustuudessa, pimeyden ytimessä.

Pienenä kipunoin, räiskähtelen, hehkun,
valaisten reittiä.

Polkuni suuntaan jonnekkin.

Raimo.Sa
20.02.2008

Tunturi puro

Tunturi purossa solina soi,
soittaen kuin huilulla sulosointuja.

Välkehtien vesi eteenpäin,
kiiruhtaa kohti merta.

Hopea kylkinen ui vastavirtaan,
kohti kutupaikkaa .

Voimakkaalla iskuilla pyrstön,
etenee virran vastustaessa liikkeitä sen.

Kirkkaudessa kuulaan tunturi veden,
pohjan kivet väreinä monina,
hekumoi kauneutta maan.

Katse viipyy hetken kauneudessa,
tallentuu kaikki muistoihin ikiajaksi.

Raimo.Sa
08.02.2008

Tunturin kutsu

Tunturin kutsu

Tunturin kutsu,
huuto kaikuen vaaran reunalta.

Käppyrä männyn tuskainen,
kasvu pitkin maata,
kuin nostaen taivaan kantta,
hennoilla oksilla.

Riekon lehähdys jäkälän seasta.

Tuulen kertomat tarinat.

Humiseva voima peittää kaiken alleen.

Raimo.Sa
7.2.2008

Tuulena

Tuuli takana tuivertavi,
puhurina ponnistellen.

Tuiskuten tullen minuksi.

Elän tuulen lailla,
kiertelen metsät,
ohitan kaupungit korkealta.

Kovaa pyörittelen,
olen voimakas samalla hento,
särkyvä kristalli.

Tuulen vireenä värisyttäen lammen pintaa,
petäjää taivuttelen,
mielin määrin voimalla myrskyn.

Seestyn, henkäisen pitkän huokauksen
keräten voimia seuraavaan puhuriin.

Voimistuen voimaksi
mahdottomaksi hallita.

Tuuliviiriä heilutan
pannen sen sekaisin.

Illan hiipuessa vaivun tervaskannon koloon
lepoon hetkisen.

Tervan tuoksun tarttuessa
tuulen reunaan.

Levitellen aamulla tuoksua tervaksen,
sinne tänne pyörähdellen.

Laittaen kulkijoiden tukat sekaisin.

Nautinolla kirmaisen kohti taivaita.

Syöksykierteellä alas vinhaan,
tullen pyörremyrskynä takaisin.

Tuulena minä.

Raimo.Sa
04.02.2008

Tunne

Tunne syvällä

Humallun tunteesta.

Hullaannun rakkaudesta.

Ihastuksesta sekoan.

Järkeni puskee aatosta
kuka todella välittää
minusta, minuna.

Orjantappurasta piikikkäästä,
sanavalmiista ihmisestä.

Kuontalo karski
koristaa kasvojain.

Piilossa rakkauteni
onkalossa syvimmässä.

Purskauttaa sen haluaisin,
ulos ilmoille.

Harhaa onko tää
kuvittelenko mielessäni.

Totuus.

Mikä on ,mikä se on.

Olenko yksin oikeassa
kaikki muut väärässä.

Pohdiskelen.

Kierränkö kehää,
vaiko erkanen suuntaan toiseen.

Katkaisen ketjun loputtoman.

Sanani kaikille kirjoitan.

Minä.

Suurella sydämellä
tunteiden lähettiläs.

Sanoja vain.

Niinkö.

R.S
15.01.2008

Tunnelma

Laineilla oleva hopeinen hius.

Välkehtii kuin viljapelto,
vihreiden saarrekkeiden välissä

Elokuisena iltana.

Raimo.Sa
23.08.2007

Pimeys

Pimeys ei mitään ,
varovainen valon kajo kaukana,

Tie jatkuu taival pitkä,
tietoisuus,
aamu tulee meistä
riippumatta olemme tai emme,
kiva hengittää olla.

R.S
24.01.2006

2009/02/13

Aamulla

Yön tummuus,
vaihtuu utuiseen hämärään.

Taivaanrannassa pilkottaa,
valoa oranssia.

Aamun sarastus hiipii hiljalleen,
kuin varkain se tavoittaa,
puiden latvat.

Säteet valaisee,
rungot vaalean koivun.

Hetki hetkeltä,
hämäryys loittonee.

Pakenee loikkien,
karkuun.

Valo tunkeutuu kaikkialle.

Hohtaa kirkkautta,
valkoinen lumipeite.

Koski vielä vapaana,
jää ei ole sitä kahlinnut.

Pärskeet sen, rakentaneet,
kuurapinnan, oksille puiden.

Satumainen näkymä hellii,
väsyneitä silmiä.

Välillä sattuu,
niin korea on näkymä.

Hohtavan kirkkauden.

Elvyttävä voima iskeytyy,
tuhansina voltteina
läpi kehon.

R.S
14.01.2008

Talven odotus

Tumma maa,
vaipuu harmaaseen sumuun.

Odotellen pakkasta.

Kaivattu lumi,
hitaasti leijailee maalaten,
maan kirkkaaksi.

Valkoiseen peitteeseen,
pehmoiseen.

Pakkasen koittaessa,
tuulen yltyessä.

Sinisen valon hämy,
muuttaa maisemaa.

Koivun oksalla,
valkoinen hattu,
ripaus lunta.

Valaisee puita metsän,
kirkkaus on saapunut.

Loistaa puhtaana,
hanki tuo.

Odotellen kevättä,
aurinkoa kirkasta,
häikäisevää.

Sokaisee hanki kulkijan.

Ihanaa kulkea,
katsoa sulavaa lunta.

Hetki talven,
lyhyt aika ennen kevättä.

Kukoistuksen alkua.

Ounastelee valo tuo.

Raimo.Sa
06.11.2007

Takkatuli

Takkatuli

Katselen liekkien iloista hyppelyä
takkapuiden pinnalla.

Vieno savukiekura nousee,
piipun mustaa hormia pitkin.

Kohoten kohti avaraa taivasta.

Se tuoksu,
voiko ihanampaa kesä illassa olla.

R.S
06.07.2007

Taulu

Taulu

Taulu Kangas valkoinen,
edessäin on.

Odottaa.

Luomisen palo polttaa minua,
ajatukset harhailee.

Kädet levottomana,
otetta paletista hamuaa,
värejä siinä paljon.

Sivellin leveä,
voimakkaan vedon,
pintaan taulun tekee

Taivaan sinistä ensin.

Räjähtää Paljon värejä.

Lentää ajatus vinhaan,
käsi liikkeitä tekee hulluna.

Pintaa syntyy.

Kaunista.

Jostain kumpuaa vimma.

Kuva hahmottuu.

Muuntuu alati,
viimeistellään.

Tuijotan,valkoiseen pohjaan,
syntynyt teos on.

Voipunut olo.

Kaikkeni antanut olen.

Voimaton.

Raimo.Sa
03.10.2007

Syysilta

Syysilta

Pimenevä syysilta,
lyhdyt loistaa saunan kuistilla,

Liekki lepattaen.

Ovi avautuu,
kostea höyry nouse yläilmoihin.

Koivunlehtien tuoksu leijailee pitkään.

Kosteat ja höyryävät vartalot,
kirmaavat kohti tummaa järveä.

Loiskahdus.

Kuun loisteessa veden pinta väreilee,
kuin miljoona timanttia.

Veden pinta rauhoittuu,

Äänettömyys ympäröi kaiken.

Rauha.

Raimo.Sa
11.09.2007

Teeri

Teeri

Mikä siellä vatukon reunalla,
voimakas tsuh, tsuh.

Musta uljas lyyrapyrstö,
pakenee voimakkailla siiven iskuilla.

Peläten metsästäjää,
vaanijaa salakavalaa.

Siiven iskut vievät pois,

Elämää jatkaa saa,
metsän prinssi.

Raimo.Sa
07.09.2006

Aamukaste

Aamukaste

Aamulla sateen jälkeen,
niityllä tuoksu huumaava,
heinät ,kukat ja kostea multa.

Pieni höyry nousee pellolta jossa,
aurinko ehtii lämmittämään heinää.

Sadunomainen näkymä ympäröi minua,
annan katseen kiertää koko horisontin.

Joku päästää karhean rääkäisyn,
närhi lähtee pakoon läheisestä puusta.

Kaunista , täällä haluan olla.

R.S
04.09.2007

Taivaanvuohi

Taivaanvuohi

Iloista leikkiä yllä pellon,
nousten korkealle,

Nopeasti alas,
syöksyen omaa ääntään,
mäkättävää.

Siiven sulista,
päästäen.

Raimo.Sa
24.08.2007

Aamu Koskella

Auringon ensi säteet taittuvat
koskesta nousevaan
usvaan ja kietoutuvat hopeiseksi
pinnaksi osmankäämin ruskeaan varteen,
joka tuulessa hiljaa värähtelee.

R.S
09.02.2007

Aamu

Auringon säteet puiden latvojen yllä,
hohdettaan kimaltaen loistavat

orannssisen auringon kivutessa
yhä korkeammalle.

R.S
23.01.2006

2009/02/06

Sumu töyräällä

Kosken usvaan suruvaippa,
kietoutuu harsoon utuiseen.

Rantaa toista ei näy,
piilossa lie.

Veden virtaus sävelinä soi,
korvissa maattoman kulkijan.

Kohina sielussa,sulosointuja.

Jäätynyt rantatöyräs,
pakkaskuuran kuorruttama,
rapisten murenee alla jalan.

Askel keveänä, ajatus lennokkaana,
mielen ylennys kohti aamua.

Elämän nesteet vuolaana virtaavat,
kilvan aamun autereisen.

Hehkun taivaanrannan nään,
hekumoin aamusta uudesta.

Sulaneen maan tuoksut,
tunkeutuvat syvälle minuun.

Pärskeet kosken imeytyvät sisälle,
muokkaavat rakkauttani luontoon,
hengitän luonnon tahtiin.

Lintujen laulujen sinfonia tavoittaa,
sävelet kaikuvat korvissani vielä pitkään.

Jatkan matkaani kevein mielin.

Ei paina taakat hartioilla,
ravistelen murheet kosken vietäväksi.

R.S
05.02.2008

Sydän laineilla

Rakkauden suuressa meressä
aallon harjalla.

Katselemme mainikien yli että,
näkisimme rakkauden.

Suuren ja mahtavan
taruako se lie.

Kaipausko loputon vain jatkuu.

Suuri sydän vaahtopäiden keskellä
sykkii harvakseltaan.

Etsien valtamerestä
toista yksinäistä.

Rannan näen lähestyvän
josko siellä.

Aurinko lämmittää
sydäntä vanhaa
niinkö se vain on.

Veri läikähtää
kohisten se ampautuu
suoniin.

Joku siellä jo oli,
olisiko se ystävä.

Syöksyn lailla myrsky tuulen.

Kohti häntä.

R.S
22.01.2008

Sivakat jalass

Mie sivakat jalas,
orottelen.

Lunta miss oot.

Porkkain lujas ottees.

Vihriäs maas,
ylen kehnoa,
sivakoida.

Mishnä se lumi,
kuppaa.

Sais jo sarella,
pumpulia valkiaa.

Jott hiihtämähän,
pääsis, pökkimähän,
ihteäin etiä päin.

Kuka ryönä,
rukanna säitä.

Ei ollunna elo,
tälläist ennen vanhaan,
jo poikasena täss kuus,
mentihin kovaa,
pakkasess.

Pitkin poikin mehtälöitä.

Mihis se nuoruus katos.

Kun rupian jo menyttä,
aikaa muisteloimaan.

R.S
31.10.2007

Syksyn sade

Syksyn sade

Pisarat isot rummuttaa,
maankamaraa syksyistä.

Ääni rauhoittaa tuo,
tauoton,
levotonta ihmistä.

Kesä hiipunut jo lie,
kouristelee viileydessä.

Kellastuneet,
kaikki vehreys poissa.

Kosteuden, syksyn tuoksu,
ympäröi kulkijaa iloisaa.

Viilenee kohta.

Talvi sieltä hiipii,
vielä ei, tovin se oottaa.

Kostean viileä tuuli,
hivelee vienosti kasvojani.

Kävelen honkain keskellä,
vain minä.

Suuressa ihmemaassa.

Ihmetellen.

Raimo.Sa
11.10.2007

Syksyn värit

Istun kivellä hengähdän.

Silmäni avaan,
unesta utuisesta,
katson kaukaisuuteen.

Mietteissäni ehkä.

Viileä kuulas syyspäivä.

Värejä kaikkialla,
punaista,
oranssia,
okraa,
kullan keltaista.

Pilven takaa aurinko,
säteensä luo,
valaisten.

Kultaisia hippuja sataa,
tuuli heiluttaa hiljaa puita.

Laskeutuvat kanervikkoon,
lehdet jo elämänsä päättäneet,
kullankeltaiset.

Väriloisto runsas,
antaa aihetta elämään,
Kaunista.

Silmän kantamattomiin,
näky salpaa hengityksen.

Tukehdunko.

Henkäisen,
elän.

Kanervien huumaava tuoksu,
ympäröi.

Autuus.

Täälläkö elää saan.

Kauanko.

Raimo.Sa
08.10.2007

Sydän neulottu

Sydän neulottu

Ruhjeet sydämen
neulonut olen.

isolla neulalla reijät
vuotavan .

Tulella poltin valtimot kiinni
hehkuvaa rautaa käytin.

Kipua tuntenut en
kärsinyt olen tarpeeksi
tunnoton.

Pienet reijät annoin vuotaa,
tyrhetyy se joskus.

Laastari,
apua ei liene hylkään mielestäin.

Ajatus purskahtaa,
elossa vielä, ei eloton mieti.

hengitän syvään.

Toivun joka askeleella
se pitenee harpaten.

Voimat lisääntyy
vahva tulee minusta
satuttaa kukaan ei voi.

Halaus.

R.S
04.10.2007

Jäätynyt sydän

Jäätynyt sydän

Kylmää.

ikirouta.

Siellä missä sydän on.

Jääpuikko Kylmyyttään hohtaa,
möykkynä tuntuu.

Syki ei se lainkaan.

Rakkautta se tunne ei,
aika jätti sen.

Kuollutko lie.

Ihmiset tuhosi sydämen rinnastain.

Kovetin kuoreni,
itsestäni kovan tein.

Kasvot kuin graniittia.

Syvällä herkkä sieluni,
tulivuoren lailla sulaa laavaa.

Odottaen pakotietä,
kuka se tulpan avaisi.

Tunteeni valloilleen päästäisi.

Miehellä tunteita.
Olla saa,
tuulet kuiskivat ei.

Tunteeni kertovat toista,
tunnen vahvasti, minä karski uros.

Rakastan kauneutta.

Hentoa ja herkkää,
joka puolella sitä näen.

Enkö saa nauttia.

Pitääkö olla kova,
en halua,
tunteeni loimuaa.

Tunne vahva se vie.

Annan tulla sisältäni kaiken.

Polttaa niin paljon,
laavaa sulaa on.

Se räjähtää.

Maailman ääriin kuuluu,
voimakas ääni.

Antakaa minun elää.

Älkää tuhotko minua naiset.

Rakkautta paljon, annettavaa.

Kiltti, hyvä ihminen olen.

Syleillä tahtoisin ystävää joka,
antaisi minun elää.

Olla minä.

Tunteitani antaa saisin,
sylin täydeltä.

Rakkautta.

R.S
01.10.2007

Sydän vuotaa

Sydän vuotaa

Pieni sydämeni vuotaa.

Ammuttu nuolella, se amor ei ollut.

Petolliset ihmiset.
Haavoittaneet minua.

Minäkö kaiken tuskan
ansainnut olen.
Pahako oon.

Pieni vuoto kasvaa. Suurenee
Koski se jo on, verta pulppuaa haavasta.

Hukunko minä vereen.

Apua, löydänkö minä auttajaa.
Myöhäistä kai jo on,

Satutettu liikaa, liian monta nuolta.

Rakkaus satuttaa.
Rakkausko parantaa uskoa en voi.

Sattuu joka kerta kovemmin

R.S
20.09.2007

Liikunta

Liikunta

Ajatus on, lyhin tie urheiluun.

R.S
11.04.2008

Ole tässä hetkessä

Ole tässä hetkessä

Elä elämääsi,
älä muiden takia tai huomaat jääneesi elämättä.

R.S
15.04.2008

Unelmia hamuten

Unelmia hamuten

Saavuttamaton unelma on kuin,
hukkaan heitetty elämä.

R.S
14.04.2008

Elämän aika

Elämän aika

Hukattu minuutti lyhentää elinaikaasi, mieti mitä teet.

R.S
14.04.2008

Runouden tuuli

Runouden tuuli

Runous tulee hetkittäin , kuin tuulen puuska.

R.S
12.04.2008

Hitauden ilmentymä

Maailman hitaus, mies sohvalla valuneena.

R.S
10.04.2008

helminauha tavallisen arjen keskelle.

R.S

04.01.2006

Tietämys

Tietämys

Tieto ja taito ei välttämättä ole istutettuna samaan ihmiseen.

R.S
03.01.2006

Lapsuus

Lapsuus on loppu,

kun havahtuu ettei ikänsä puolesta pääse liikkumaan.

R.S

02.01.2006

Onni

Tieto ei lisää onnellisuutta.

R.S
02.03.2005

Translate