Aamulla kohtaaminen
Kävellen aamuvarhaisella,
autereisen aamun hetkellä,
pienen metsikön läpi.
Lumenkiteet narskahtelee
alla jalkineen.
Kohahduksen pienoisen kuulen takanani,
pysähdyn, pidätän hapenottoa.
Rapina siellä se kuuluu
herkistän kuuloani.
Kurkkasen olkapääni yli.
Polulla pieni pitkäkorvainen,
tuijottaa nappisilmillä selkääni.
Pysähtyy hän, heilauttaa korviaan.
Kuunnellen.
Uhkako olen jänöselle.
R.S
02.04.2008
Runoja ja taidetta tekevä immeinen. Tekniikka on toinen luontoni. Runoudessa tällä hetkellä hyvin viihtyvä mies. Kuka minä olen ota selvää. Hetken kuvantaminen sanojen voimalla, niin että silmiesi taakse muodostuu pysyvä kuva. Viestejä on mukava lukea. Elämä on hetkittäistä nautintoa. Tämä aika, tuntuu kuin sanoista ei tulisi loppua ollenkaan, runous lainehtii. Valo antaa elämän. Pilvet varjostaa sielua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti