Suuri valkea lähtenyt
Hänen komeutensa siiville jo noussut on.
Viimeiset siiveniskut jättäen metsänreunan taakseen,
loittoneva ääni häipyy kuulumattomiin.
Joutsen jätti tyhjän metsälammen jälkeensä,
kuulu ei tuttua törähtelyä lain.
Tyyni vedenpinta heijastaa vain,
vastapäisen metsänreunan kulkijalle.
Rauha ja tyyneys tuli korpilammelle,
odotamme taas ääntä kuuluvaa keväällä jälleen.
R.S
28.10.2008
Runoja ja taidetta tekevä immeinen. Tekniikka on toinen luontoni. Runoudessa tällä hetkellä hyvin viihtyvä mies. Kuka minä olen ota selvää. Hetken kuvantaminen sanojen voimalla, niin että silmiesi taakse muodostuu pysyvä kuva. Viestejä on mukava lukea. Elämä on hetkittäistä nautintoa. Tämä aika, tuntuu kuin sanoista ei tulisi loppua ollenkaan, runous lainehtii. Valo antaa elämän. Pilvet varjostaa sielua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti