Hahmo menneisyyden
Hahmo peilin takana.
Tuijottaen lasittuneella katseella, kohti.
Läpi minusta ,kaikesta.
Lasia ei lain pelkkä kehys.
Tuijottaa minua se vain.
Liikahdan.
Paikallaan hän tyhjällä katseella.
Suunsa aukaisee murahtaa vaimeasti,
ääniaalto käy lävitse, tärähtää vartaloon.
Kuultavaa sanaa ei kuule korvani,
tunnen sielulla viestinsä hänen.
Aikojen takaa kutsuu minua menneisyys.
Kietoen tulevan myrskyn minuun kiinni,
lihakoukuilla takertuen.
Tulevaisuus odottaa.
R.S
07.04.2008
Runoja ja taidetta tekevä immeinen. Tekniikka on toinen luontoni. Runoudessa tällä hetkellä hyvin viihtyvä mies. Kuka minä olen ota selvää. Hetken kuvantaminen sanojen voimalla, niin että silmiesi taakse muodostuu pysyvä kuva. Viestejä on mukava lukea. Elämä on hetkittäistä nautintoa. Tämä aika, tuntuu kuin sanoista ei tulisi loppua ollenkaan, runous lainehtii. Valo antaa elämän. Pilvet varjostaa sielua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti