Kosteus ympärillä
Kosteuden kurjimuksessa puut märkänä seisoo,
helli heitä ei lumipeite valkoinen.
Vaalean talven hetki on kadonnut,
jonnekkin utuiseen majaan peiton alle piiloon.
Lämmin tuuli vasten kasvoja hivelee.
Onko hetki oikea vaiko väärä tuuli,
tänä aikana joka vieraanamme on.
Omista emme tuulen saloja,
reittejä sen emme arvata saata.
Auta ei kuin katsoa mitä tuleman pitää.
Odottaa vain odottaa,
kärsivällisesti sukkien kärjet märkänä.
Uutta aikaa parempaa.
Ehkä huomenna.
Ehkä.
R.S
02.12.2009
Runoja ja taidetta tekevä immeinen. Tekniikka on toinen luontoni. Runoudessa tällä hetkellä hyvin viihtyvä mies. Kuka minä olen ota selvää. Hetken kuvantaminen sanojen voimalla, niin että silmiesi taakse muodostuu pysyvä kuva. Viestejä on mukava lukea. Elämä on hetkittäistä nautintoa. Tämä aika, tuntuu kuin sanoista ei tulisi loppua ollenkaan, runous lainehtii. Valo antaa elämän. Pilvet varjostaa sielua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti