Ärjyvät joet
Ärjyväiset joen-niskat.
Vaahtopäillä kuorrutetut.
Voimalla mylvivien vesimassojen,
laukaten kohti suvantoa.
Tietämättä miksi,
ajattelmatta hetkeäkään.
Antaa sateen hukuttaa kosteaan syleilyyn,
täyttää taas uoma uudella vedellä.
Vesi hitaasti raapien kivien pintaa,
jatkaen matkaansa kohti suurta merta.
Velloen siellä suolalla maustettuna.
Jatkaa hän loputonta kulkuaan,
tyrskyn reunalla istuen.
R.S
29.10.2009
Runoja ja taidetta tekevä immeinen. Tekniikka on toinen luontoni. Runoudessa tällä hetkellä hyvin viihtyvä mies. Kuka minä olen ota selvää. Hetken kuvantaminen sanojen voimalla, niin että silmiesi taakse muodostuu pysyvä kuva. Viestejä on mukava lukea. Elämä on hetkittäistä nautintoa. Tämä aika, tuntuu kuin sanoista ei tulisi loppua ollenkaan, runous lainehtii. Valo antaa elämän. Pilvet varjostaa sielua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti