Tuuli talven karkoittanut
Minne katosi oi talvi,
kylmyytesi viitan hartioiltasi pudotit.
Menit ryökäle sen hukkaamaan.
Löydätköhän sitä koskaan,
mukaasi talven hetkeen pimeimpään.
Kaipaamme sinua, odotamme sinua,
saapuvaksi hetkenä sopivana,
mutta emme tohdi sinun myöhästyä liikaa.
Sinä et sovi suven hetkeen, maata viilentämään.
Ole siis paikallasi siinä missä kuulut ollakkin,
sinä pakkasen purema herra.
Kylmyytesi herkistää meitä pohjolan perukoilla,
eläviä ihmisiä tunteisiin.
Puhkeamme kukoistamaan,
lailla kesäkukkasten.
R.S
04.12.2009
Runoja ja taidetta tekevä immeinen. Tekniikka on toinen luontoni. Runoudessa tällä hetkellä hyvin viihtyvä mies. Kuka minä olen ota selvää. Hetken kuvantaminen sanojen voimalla, niin että silmiesi taakse muodostuu pysyvä kuva. Viestejä on mukava lukea. Elämä on hetkittäistä nautintoa. Tämä aika, tuntuu kuin sanoista ei tulisi loppua ollenkaan, runous lainehtii. Valo antaa elämän. Pilvet varjostaa sielua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti