Ulkona vihmoo
Kylmä tuulen piiskatessa rantoja.
Kourassaan pakkasta pitäen.
Ei palele ihmistä , ei kylmä luuhun tartu.
Lasi välissä, takassa tuli,
vanhat villasukat jalassa.
Hyvä siinä on olla.
Vaikka kuinka tuuli nurkkia kalvaa
viima vihmoo rannan reunaa
räntä vaakatasossa lentoaan tekee.
Lämpöisessä katsellen.
R.S
20.10.2009
Runoja ja taidetta tekevä immeinen. Tekniikka on toinen luontoni. Runoudessa tällä hetkellä hyvin viihtyvä mies. Kuka minä olen ota selvää. Hetken kuvantaminen sanojen voimalla, niin että silmiesi taakse muodostuu pysyvä kuva. Viestejä on mukava lukea. Elämä on hetkittäistä nautintoa. Tämä aika, tuntuu kuin sanoista ei tulisi loppua ollenkaan, runous lainehtii. Valo antaa elämän. Pilvet varjostaa sielua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti