Tuoksut metsän
Pihkatippa kuusipuusta,
sydänveri rungon sisältä.
Suojaten puuta aikaa vastaan.
Tuoksulla vahvalla tarttuen,
kulkijan vaateparteen sanoen.
Kuka luontoa rakastaa.
Erämiehen silmä loistaa,
kirkkaampana kuin kuutamo,
odottaen tulevaa vaellusta.
Sinne missä sydän rauhoittuu,
aika menettää merkityksensä.
Tuoksuva elämä ympärillä.
R.S
17.11.2009
Runoja ja taidetta tekevä immeinen. Tekniikka on toinen luontoni. Runoudessa tällä hetkellä hyvin viihtyvä mies. Kuka minä olen ota selvää. Hetken kuvantaminen sanojen voimalla, niin että silmiesi taakse muodostuu pysyvä kuva. Viestejä on mukava lukea. Elämä on hetkittäistä nautintoa. Tämä aika, tuntuu kuin sanoista ei tulisi loppua ollenkaan, runous lainehtii. Valo antaa elämän. Pilvet varjostaa sielua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti